Osaaminen ja uuden luominen innovaatioverkoissa (Miettinen, Lehenkari, Hasu, Hyvönen; Sitra 1999)

Miten pystymme synnyttämään uusia ideoita ja jalostamaan ne menestystuotteiksi? Sitran julkaisema raportti pohtii tätä kysymystä kuuden esimerkkitapauksen pohjalta. Mukana on mm. Neuromag-aivokartoitin, Dynazyme-entsyymi ja Benecol-margariini.

Raportti päästää lukijan kurkistamaan Suomelle merkittävien tuotekehitysprosessien sisäpiiriin. Innovaation syntyyn vaikuttaneita tekijöitä ei ole ilmeisesti kaunisteltu, sillä teos kertoo myös vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Niinpä teosta voi suositella paitsi tuotekehitysrahoja jakaville päättäjille myös tutkimuksesta kiinnostuneille opiskelijoille.

Raportin mukaan innovaatioiden taustalla on vahvojen paikallisten osaamiskulttuurien vuorovaikutus. Kukin innovaation osapuolista on oman alansa vahva asiantuntija. Yhteistyö on useimmiten kansainvälistä. Pelkästään suomalaisin voimin saavutettu innovaatio näyttää poikkeukselta. Muutenkin maantieteellinen sijainti toisarvoista: osaamista etsitään sieltä, mistä sitä on saatavissa.

Innovaatioissa on keskeistä tekemällä oppiminen. Tämä tarkoittaa vierailuja alan edelläkävijöiden luona, siis useimmiten ulkomailla. Kansainvälisyys nouseekin merkittäväksi osaamisen lähteeksi. Yhteistyö vaatii myös ennakkoluulottomuutta ja toisinaan pitkällistä oppimisprosessia. Toisten alojen käsitteistön opiskelu vie oman aikansa. Innovaatioissa tarvitaan useimiten monen eri tieteen ja tekniikan alan asiantuntemusta.

Esimerkkien perusteella näyttää siltä, että tulosvastuuta ei saa ylimitoittaa. Useimmille innovaatioille on tyypillistä 'tiskinalustutkimus': läpimurtoon johtanutta tutkimusta on tehty epävirallisesti oman työn ohessa. Motivaationa on kiinnostus ongelman ratkaisuun. Raportti suositteleekin, että tutkimustyössä pitäisi jättää esim. 10% työajasta varsinaisen tehtävän ulkopuoliseen työskentelyyn.

Raportti toteaa, että innovaatioita edistämään perustetut organisatoriset rakenteet eivät ehkä edistä innovaatioiden syntyä, vaan saattavat jopa haitata innovaatioprosessia. Onnistuneen yhteistyön tunnusmerkkejä ovatkin epävirallisuus ja uuden kokeilu. Tavoitteena on usein tieteellinen julkaisu, ei taloudellinen hyöty. Tehty työ on myös usein sivutoimista.

Ideoiden kehittelyssä on yleistä aiemmin muodostuneiden yhteistyösuhteiden hyödyntäminen. Koska innovaatioprosessit ovat useimmiten monivuotisia -- kymmenen vuottakaan ei ole pitkä aika -- muuttuvat työsuhteet usein henkilökohtaisiksi ystävyyssuhteiksi. Ilmeisesti ketään ei myöskään voi pakottaa yhteistyöhön keskenään, vaan yhteistyö syntyy jos on syntyäkseen. Mielenkiintoista on myös, että elektroninen viestintä lisää tarvetta viestintään naamatusten. Henkilökohtaiset tapaamiset näyttävät olevan korvaamattomia.

Innovaatioiden kehittely ei ole ongelmatonta. Varsinkin prosessin loppuvaiheissa muuttuu aiemmin mutkaton yhteistyö helposti salailuksi ja riitelyksi. Mitä vähemmän mukana on taloudellista ristevetoa, sitä vähemmillä ongelmilla yleensä selvitään.

Teos toteaa, että hyvät osaamiskulttuurit tuottavat korkealaatuisia tuloksia ja synnyttävät uutta osaamista ja osaajia. Tärkeä päämäärä on tunnistaa tällaiset osaamiskulttuurit ja kannustaa niiden toimintaa. Epäilemättä tämä on vaikea tehtävä, mutta elintärkeää Suomelle.

Teos on merkittävä myös poikkitieteellisyytensä takia. Teoksen kirjoittajat ovat kasvatustieteilijöitä. Mielestäni on hyvä, että he ovat näin laajasti ja rohkeasti analysoineet tieteen ja tekniikan tutkimusta.