Uncertain Science ... Uncertain World (Henry N. Pollack; Cambridge University Press, 2003; 256 sivua)

Tiede kiinnostaa, mutta tiedettä myös pelätään. Usein tiede koetaan mysteeriksi, jonka tarjoaa varmoja totuuksia. Kerta kerran jälkeen tiede mullistaa aiemmat uskomukset. Mistä tieteessä oikeastaan on kyse?

Pollackin kirja on viime vuosien parhaita yleistajuisia esityksiä tieteen ja reaalimaailman välisestä suhteesta. Teos antaa maallikolle hyviä välineitä tutkijan työn ymmärtämiseen. Samalla se haastaa tutkijan pohtimaan rooliaan tulosten esille tuomisessa ja yhteisen hyvän edistämisessä.

Tiede ei tarjoa varmoja totuuksia. Maallikolle ehkä vaikeinta on sisäistää, miksi tieteen esittämät tulokset ovat epävarmoja ja miksi eri tutkijat voivat päätyä vastakkaisiin tuloksiin. Ja miten astrologien ja kreationistien esittämät "totuudet" eroavat tieteen tutkimustuloksista?

Tieteellisen tutkimuksen ymmärrystä ei edistä kouluopetus, jossa korostetaan faktatietoja ja luodaan tieteestä kuvaa vankkumattomana totuuden torvena. Epävarmuus ja epäily on olennainen osa tieteellistä tutkimusta. Tästä kumpuaa tieteen lumo.

Pollack esittelee kirjassaan konkreettisia esimerkkejä tieteellisen ajattelumallin merkityksestä ihmisten arkielämässä. Epävarmuus ja riskit ovat läsnä niin arjessa kuin tieteen juhlahetkissä.

Pollack kuvaa selkeästi todennäköisyyksien arviointia ja merkitystä. Tutkijalla on käytettävissään monenlaisia malleja ja menetelmiä, ja jokaisella välineellä on oma käyttöalueensa. Pollack tarjoaa lukuisia esimerkkejä ennustusten luotettavuudessa eri alueilla. Samalla hän tuo esille myös numeeristen mallien tarjoamia uusia mahdollisuuksia.

Nykyhetken kuuma aihe on globaali ilmastonmuutos. Muun muassa Yhdysvallat pyrkii vesittämään kansainvälisesti sovitut tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi.

Pollack on toiminut 40 vuotta geotieteiden professorina Michiganin yliopistossa. Hän kertoo kiehtovasta tutkimuksesta, jossa eri puolelle maapalloa kairatuista 700 reiästä on mitattu kallioperän lämpötilaa noin 10 metrin välein. Yhdistämällä nämä mittaustiedot matemaattisiin malleihin ja Monte Carlo -simulaatioihin voidaan yrittää ratkoa käänteisongelmaa: millainen on ollut maapallon lämpötilakehitys muutaman tuhannen vuoden aikana.

Pollackin mukaan tämä tutkimus ja lukuisat muut tutkimukset ovat antaneet vahvaa näyttöä siitä, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia. Pollack on tutkimuksessaan joutunut tekemiseen niin lehtimiesten kuin poliitiikojenkin kanssa. Pitäisikö tutkijan välttää popularisoimasta tutkimustaan ja suosiolla luovuttaa tämä työ tiedotusvälineille ja poliitikoille? Pollackin vastaus on selkeä: tutkijan on kannettava vastuu. Erityisen tärkeää tutkijan vastuu on alueilla, joilla lobbarit kampanjoivat kumotakseen tutkimuksessa ilmenneitä tuloksia. Esimerkkejä tästä ovat ekosysteemiin kasautuva ympäristömyrkky DDT, otsonikatoa aiheuttavat cfc-yhdisteet ja tupakoinnin vaarallisuus.

Iso teollisuus jyrää tutkimustulokset alleen. Mitä sitten on tehtävissä? Pollackin mukaan riittävä määrä luotettavia tutkimustuloksia pystyy toimimaan vastavoimana propagandalle. Vastuu lankeaa tutkijalle.