Sinisen meren strategia (W. Chan Kim ja Renée Mauborgne; Talentum, 2005)
Mihin perustuu yrityksen tai järjestön menestys? Ratkaiseeko onnistumisessa toiminnan tehokkuus vai kyky innovointiin?
Kimin ja Mauborgnen teos kyseenalaistaa monien liikkeenjohdon merkkiteosten opit. Esimerkiksi Jim Collinsin teos Hyvästä paras (Talentum, 2004) yritti löytää menestyksen salaisuudet yrityksistä, jotka pitkän ajan kuluessa olivat menestyneet muita paremmin. Mutta ehkä menestyksessä oli kyse pelkästään toiminnasta sellaisella alueella, jolla oli muutenkin nostetta.
Sinisen meren strategia tarkoittaa vastakohtaa toiminnasta "punaisella merellä", jossa kilpaillaan verissä päin samanlaisilla ratkaisuilla kuin muutkin. Kirjoittajat esittävät, että parempi strategia on etsiä uusia markkinoita ja toimintamalleja -- eli sinisiä meriä -- joilla ei ole kilpailijoita. Mutta miten tämä onnistuu?
Kirjoittajat nostavat esimerkiksi "Aurinkosirkuksen", Cirque de Soleilin, joka uudisti sirkusperinteen poistamalla esityksistä eläimet, kallispalkkaiset tähtiesiintyjät ja monet muut perinteisen sirkuksen houkuttimet, ja tuomalla mukaan teatterista tarinallisuuden, lavasteet ja dramatiikan. Tuloksena oli kokonaan uudentyyppinen esitys, joka ei ollut sirkusta eikä teatteria, vaan kumpaakin. Kustannuksia säästettiin, mutta samalla tuotiin mukaan uusia elementtejä, jolloin pääsylippujen hinnat voitiin korottaa teatterilippujen tasolle.
Sinisen meren strategian perustana on arvoinnovaatio, jossa toisaalta luodaan merkittävää lisäarvoa asiakkaalle, mutta toisaalta pudotetaan kustannuksia. Tämä voi mahdollistaa siirtymisen kireästä kilpailusta toiminta-alueelle, jossa sekä asiakas että toimittaja voittavat.
Teos sisältää lukuisia käteviä työkaluja kuten strategiaprofiilin ja nelikentän "poista, luo, korosta ja supista". Vaikka ei rupeaisikaan soveltamaan sinisen meren oppeja sellaisinaan, näistä välineistä on hyötyä strategiatyössä ja toimintamallien uudistamisessa. Monet otsikot toimivat strategian oppitunteina jo sellaisinaan: "Keskity kokonaiskuvaan, älä numeroihin", "Kurkota nykyistä kysyntää laajemmalle", "Toteutus osaksi strategiaa" ja "Miksi oikeudenmukainen prosessi on tärkeä?".
Kirjoittajat esittävät tuoreelta vaikuttavan mallin organisaation strategiatyölle. Varsin usein strategia jähmettyy olemassa olevan tilanteen kuvailuksi ja jäsentämiseksi, kun tavoitteena pitäisi olla uudistus joka tuottaa lisäarvoa sekä asiakkaille että rahoittajille. Sinistä merta etsittäessä luodaan muista toimijoista poikkeava strategiaprofiili, jonka avulla pystytään luomaan omalle toiminnalle mieleenpainuva motto.
Kirjoittajien käyttämät strategiatyökalut pohjautuvat aikaisempaan strategiatyötä käsittelevään kirjallisuuteen. Tavoite toiminnan perinpohjaisesta uudistamisesta siniselle merelle pääsemiseksi konkretisoi työkalujen käyttöä, eivätkä ne jää samalla tavalla abstrakteiksi kuin kirjallisuudessa yleensä. Kirjoittajat käyttävät esimerkkeinään monen tyyppisiä yrityksiä, joiden ratkaisuista löytyy runsaasti ideoita strategiatyön käynnistämiseksi.
Teos kyseenalaistaa ansiokkaasti strategiatyön perinteisen toteutustavan tuomalla esiin mahdollisuuden päästä uudenlaiselle toiminta-alueelle arvoinnovaatioiden avulla. Tämä korostaa strategiatyön uutta luovaa tehtävää sen sijaan, että yritettäisiin ottaa nykytila haltuun jäsentämällä ja selittämällä olemassa olevaa toimintaa.
Kirjoittajat tuovat vahvasti esiin myös strategiatyön osallistavan merkityksen. Ei riitä pohdiskella strategiaa yrityksen johdon tasolla, vaan koko yritys on otettava mukaan selkeän ja helposti muistettavan strategian luomiseen.
Strategian luomisen ja toteuttamisen täytyy olla oikeudenmukaista, sillä jos strategiatyössä unohdetaan ne joita muutos koskettaa, strategia on tuhoon tuomittu jo ennen valmistumistaan. Jokaisen osapuolen -- myös sidosryhmien -- on ymmärrettävä tehtävien ratkaisujen avaamat mahdollisuudet ja muutoksen välttämättömyys.
