Tiedettä kaikille: Matematiikka (Hannu Karttunen; Ursa, 2006)

Suomeksi ilmestyy harmittavan vähän lapsille ja nuorille suunnattuja tietokirjoja alkuperäisteoksina. Ja tästä pienestä joukosta kirjoja löytyy vuosittain tuskin yhtäkään matemaattis-luonnontieteellisistä aihepiireistä kertovaa teosta.

Mutta aivan täysin laiminluotu tämä tietokirjallisuuden laji ei Suomessa sentään ole. Hannu Karttunen sai valmiiksi jo kolmannen Tiedettä kaikille -kirjasarjan teoksen, tällä kertaa aiheena on matematiikka. Aiemmat kaksi teosta käsittelivät tähtitiedettä ja fysiikkaa.

Tiedettä kaikille -teokset sopivat varsinkin matemaattisesti edistyneemmille peruskoulun yläasteen oppilaille, puhumattakaan lukiolaisista. Tosin kirjasarjan teokset on luokiteltu kirjakaupoissa aikuisten osastolle, sillä monista kirjakaupoista ei löydy nuorille suunnatun tietokirjallisuuden kategoriaa.

Monesti kuulee sanottavan, että lähdin opiskelemaan sitä tai tätä (esimerkiksi biotieteitä), koska en pitänyt matematiikasta. Mistä tämä mahtaa johtua? Ehkä siitä, että matematiikan opetus on vieläkin joko pakonomaisten rutiinien opiskelua tai rituaalinomaisten teoreema-todistus ketjujen läpikäyntiä.

Mutta todellisuudessa matematiikka on ihan jotain muuta. Matemaatikosta riippuen kyseessä on leikki, peli, löytöretki, olemassaolevan kyseenalaistaminen -- jotain sellaista mitä matemaatikot tekevät.

Karttunen tuo teoksessaan esille tämän matematiikan leikittelevän ja uutta luovan puolen. Matematiikka ei ole valmiiksi kirjoitettu kirja, vaan mitä suuremmassa määrin jatkuvaa keksimistä, kokeilua ja kyseenalaistamista.

Karttunen kirjoittaa asiallisesti ja selkeästi, turhia jaarittelematta mutta puisevaa akateemisuutta välttäen. Teksti on viimeisen päälle harkittua ja hiottua, havainnollistukset tarkkaan mietittyjä ja viimeisteltyjä. Toisin sanoen teos tarjoaa sitä tuttua laatua, jota olemme tottuneet kirjoittajalta odottamaan.

Teoksen kuvitukseen on panostettu, joten se houkuttelee selailemaan ja lukemaan. Teosta voi suositella lahjapakettiin esimerkiksi lukukautensa päättävälle peruskoululaiselle tai lukiolaiselle. Mieleen ei tule tätä teosta parempaa houkutinta kannustaa koululaisia matematiikan pariin.

Oikeastaan on yllättävää, etteivät kustantajat kiinnitä enempää huomiota matemaattisia taitoja vaativien tieteenalojen yleistajuistamiseen myös lapsia ja nuoria ajatellen.

Monet arvovaltaiset raadit ovat kiinnittäneet huomiota matemaattisten taitojen osaamisen tärkeyteen. On jopa visioitu, että kansakuntien kilpailukyky perustuu siihen, missä määrin tuotetaan innovaatioita hyödyntämällä monitieteisyyden ja menetelmäosaamisen uusimpia oivalluksia.

Karttusen teos auttaa koululaisia innostumaan matematiikasta aivan uudella tavalla. Jos sallitaan pieni harharetki visioinnin suuntaan, tämä voi auttaa Suomea menestymään kansakuntana tulevaisuuden globalisoituvassa tietoyhteiskunnassa.

Kieltämättä tämä on iso vastuu sälytettäväksi yhden kirjan kannettavaksi. Toisaalta on hyvä, että Suomessa edes Karttunen kirjoittaa teoksia, jotka innostavat nuoria lukijoita matemaattis-luonnontieteelisten aiheiden pariin. Jos luonnontieteet eivät jälkikasvuamme kiinnosta, Suomella ei mene tulevaisuudessa kovin hyvin.